Tämä blogi on motivoinut minua liikkumaan enemmän ja monipuolisemmin, mutta lisäksi tietokoneella vietetyt hetket kirjoittaen ja lukien ovat auttaneet rentoutumisessa ja hetkellisessä irroittautumisessa tavallisesta arjesta. Tein blogia aloittaessani päätöksen, että kerron tästä ainoastaan miehelleni. Nyt tilanne elämässäni on se, että parisuhteen tultua päätökseen, aikani ja energiani ei riitä tällä hetkellä blogin ylläpitämiseen.
Elämä kuitenkin jatkuu ja urheilu jatkuu vähintään yhtä ahkerasti kuin ennen! Ystäväni kanssa sovimme jo osallistuvamme ensi vuonna Tukholman maratonille, joten tavoitteet eivät nykyisestä ainakaan vähene :D No, jos todellisuudessa aloittaisin kuitenkin siitä puolikkaan juoksemisesta, jonka toivon pääseväni juoksemaan tämän vuoden puolella. Kunhan tuo jalka tuosta paranee, niin treenit jatkuvat täydellä teholla :)
Kiitos kiakille lukijoille ja seuraajille. Tulen jatkossa seuraamaan teidän muiden kirjoituksia entistä ahkerammin, kun kirjoittamiseen ei enää mene minuuttiakaan :)
Tänään aamulla sain ratsastustunnilla jälleen ahaa-elämyksen, jota voin hyödyntää muissakin elämäni osa-alueissa. Kun tekee välillä hieman haastavampaa treeniä, perustreeni tuntuu sen jälkeen normaalia helpommalta. Vaikka ratsastaessa jo alkuverryttelyssä pyydän hevoseltani ajoittain hieman enemmän esimerkiksi avoissa ja suluissa, hoksasin vasta nyt (!!) sen vaikuttavan positiivisesti hevosen vetreyttämisen lisäksi myös sen päänuppiin. Kun pyytää esimerkiksi pari askelta ulkotakajalkaa hieman enemmän alle, sen jälkeinen kaari tuntuu hevosesta huomattavasti helpommalta, joten se myötää ja rentoutuu silloin paremmin.
Tällä kertaa minua myös videoitiin ensimmäistä kertaa, joten alkuverryttelystä otettu video havainnollistaa tilannetta hyvin. Otan tietoisen riskin ratsastusvideon julkaisemisessa, koska tunnetusti hevosihmiset ovat kateellista ja hankalaa kansaa. Jos jonkun päivä piristyy siitä, että pääsee arvostelemaan meikäläisen istuntaa tai muuta ratsastamista, niin siitä vaan :)
Videolla teen alkuverryttelyä laukassa ja maneesin pitkällä sivulla pyydän pari askelta väistöä tai avon kaltaista taivutusta. Vaikeusasteen lisäämisen huomaa heti, kun taivutus päättyy, kosta silloin hevonen antaa läpi ilman kummempaa yrittämistä.
Mutta tosissaan aloin miettimään tämän oivalluksen käyttökelpoisuutta muissakin tilanteissa. Salilla omat painot tuntuvat kevyemmiltä ja helpommilta, jos välissä haastaa itsensä ja lisää hetkellisesti painoja. Tai juostessa kymppi ei tunnu enää missään, jos välillä juoksee pidempiä lenkkejä. Että siinä jälleen yksi motivaation lähde tulevia treenejä ja itsensä ylittämistä varten :)
Mulla on pari muutakin ratsastuspätkää tältä aamulta. Katsotaan, jos jossain vaiheessa linkitän nekin tänne :)
Lapsena olin kova suunnistaja ja kiersimme koko perheen voimin iltarasteja ja suunnistuskisoja useamman vuoden ajan. Suunnistusharrastus väheni ja lopulta loppui kokonaan, kun hevosen ostamisen myötä leijonanosa vapaa-ajastani alkoi kulua tallilla. Nyt yli kymmenen vuoden tauon jälkeen olen viimeiset kolme vuotta hinkunut suunnistamaan ja sain jopa uudet suunnistuskengät vanhemmiltani tuliaisiksi viime vuoden jukolasta. Viime vuonna kävin pari kertaa kiintorasteilla, mutta se jäi sitten siihen.
Pääkaupunkiseudulla on iltarasteja oikeastaan päivittäin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi osallistua niihin. Suurin (ja tyhmin) syy on se, että olen oikeasti todellinen arkajalka. En uskalla mennä yksin paikalle, koska en tiedä miten homma toimii ja entä jos eksynkin metsään? :D Miten saan kerättyä rohkeutta, että pääsisin kirmaamaan metsään rastien perässä. Kaverit eivät ole innostuneita lähtemään mukaan, äitini arkailee oman kuntonsa takia ja mies ei ymmärrä suunnistusta, vaan valitsee mielummin normaalin juoksulenkin.
Jos vaikka laitan facebookiin päivityksen, että etsin seuraa iltarasteille? Ei, huono idea. Ehkä mä vaan joku päivä rohkaistun osallistumaan yksin.
Mies lähti juoksemaan ja itse jouduin tyytymään jalan takia reilun puolen tunnin kävelylenkkiin. Jokainen vastaantullut juoksija aiheutti harmistuksen, minäkin haluan juosta! Ikinä aikaisemmin ei juoksemattomuus ole aiheuttanut näin pahoja vieroitusoireita. Suolaa haavoihin saa tietty etsimällä hyviä kappaleita, jotka saavat juoksujalan vipattamaan entisestään :)
Tuoreet marjat ovat välipaloista parhaimpia, mutta koska niitä ei ole talvisin saatavilla, täytyy pakkanen täyttää marjoista silloin, kun niitä on saatavilla. Viikonlopun urakkani oli siis pilkkoa ja pakastaa 20 kg mansikoita - luulisi riittävän :D Tosin mansikoista osa menee äidilleni. Meillä on äitini kanssa jo perinteeksi muodostunut diili, että minä ostan ja pilkon mansikat pakkaseen ja äitini hoitaa mustikoiden, vadelmien ja puolukoiden keräämisen, koska itse en ole kovin fanaattinen marjastaja. Vaihtokauppa toimii hyvin ja saan monipuolisesti erilaisia marjoja pakastimeeni :)
Neljän tunnin urakka alkamassa!
Viiden kilon laatikosta maksoin 24e, joka ei minusta ole kovin paha hinta. Olen joka vuosi ostanut mansikat heinäkuun puolivälin aikaan, koska sen jälkeen ne ovat oman kokemukseni perusteella alkaneet jälleen kallistumaan.
Eka laatikko hoidettu - kolme jäljellä!
Käytän aina vanhoja voirasioita marjojen pakastamiseen. Joskus jopa joku ystäväni oikein ääneen ihmetteli pakastimeeni kurkattuaan, että mä taidan tykätä voista :D Jotkut rasiat ovat olleet käytössä monena vuotena, joissain rasioissa oli jopa kymmenen vuotta vanhoja merkintöjä! Ja miten niin meillä syödään just Oivariiniä!? :D
